Kaukasianpaimenkoira on ikivanha koirarotu, joka kehittyi äärimmäisen vaikeissa ja karuissa olosuhteissa. Paimenkoirana päätehtävänä oli taistelu villieläimiä vastaan, kuten susia ja karhuja. Vuosisatojen aikana rodusta tuli sitkeä, voimakas ja vahva. Koirilla oli iso pää, paksu turkki ja hyvin villi ja takkuinenkin ulkonäkö. Koirien selviytyminen vaikeissa ja nopeastikin vaihtuvissa luonnonoloissa kehitti rodun ominaisuuksia mm. hyvinkin nopeaan pohjavillan pudottamiseen ja taas tarvittaessa uudelleen kasvamiseen.
Kaukasianpaimenkoira on luonteltaan erittäin epäluuloinen, itsenäinen ja haluaa tehdä omat ratkaisut. Se on myös rohkea, tasapainoinen ja älykäs koira. Se on yhä edelleen laumaansa määrätietoisesti vartoiva koira. Tämänpäivän kaukasianpaimenkoira on minusta yhä paljon se alkukantainen koira.
Näillä upeilla ominaisuuksilla se vaatii myös isännältään johdonmukaisuutta ja jämäkkää johtajuutta. Tärkeätä on muistaa sen perusluonne, joka on hyvin itsenäinen, epäluuloinen vieraita kohtaan ja reviiritietoinen. Joku kasvattaja onkin sanonut minusta hyvin: ”Kaukasianpaimenkoira ei tule täyttämään sen mielestä typeriä ja tarpeettomia käskyjä!”
Henkilökohtaisena kokemuksena voin kertoa, että ei edes karhu ollut liian pelottava kaukasianpaimenkoirallemme Jopan Bobbylle. Bobbyn mielestä karhu oli hänen reviirillään ja se lähti kuin nuoli karhun perään sen kiivetessä kallioista rinnettä ylös talomme lähistöllä. Onneksi ymmärsi siinä tilanteessa vain ajaa karhun pois, tosin sai myös karhulta muutaman käpälän iskun ja palasi takaisin kotipihaan.
Meidän perheen mielestä, niillä kokemuksilla muista roduista, mikä meillä on, kaukasianpaimenkoira ja ennenkaikkea Bobbyn poistuttua luotamme Cora, Ellu, Jori ja Luru ovat juuri ne oikeat koiraystävät.